Tommi on Ristikarin koulun oppilas. Tommi ja hänen kaverinsa ovat tavallisia poikia joilla on suuri opinnälkä, joka ei juurikaan kohdistu koulunkäyntiin. Kaupungin kolmasluokkalaiset saivat pyrkiä musiikkiluokkaan joka toimi Ristikarin koulussa. Tommi pääsi musiikkiluokkaan ja koulun alku jännittää, keitä uudet luokkakaverit ovat?
Tommi Liimatta: Jeppis, 2014
Se oli torstai ja viidestoista päivä. Tulimme Ristikarin pihaan Pudelin
kanssa peräkkäin ja kaarsimme kauempaa, käsijarrukahvaa melkein
vain koskettaen, suoraan kiinni pyörätelineen haarukkaan. Ei ollut
mies se joka ei semmoista osannut.
Tunnistimme toisista kouluista tulijat, ikäisemme, he seisoskelivat
jännittyneinä pikkusakeissa: Choraeus, Itälä, Länsinummi.
Uusi opettajamme Leena komensi 3B:n kokoon. Tiivistyimme,
ohenimme jonoksi ja kellon piristessä valuimme Leenan johdolla
sisään ja portaisiin.
Naulakoilla huomasin että meitä poikia on vain seitsemän. Menin
uuteen luokkahuoneeseen ja istuin eteen, vanha tottumus. Istuessa
käännyin ja laskin tytöt: helvetti, yli kaksikymmentä.
[…]
Hevi toi kouluun suuren, vihreän Valittujen Palojen kirjan. Uskomatonta
mutta totta.
– Tää sun pitää nähä.
Menimme istumaan etupihan lasikuitukatokseen. Hevi näytti
äkkiarvaamatta kauheaa aukeamaa, ja teki sen uudelleen, koska
kielsin. Hyppäsin pystyyn ja katseeni osui koulun vintti-ikkunaan,
jonka kolme ruutua toljottivat jyrkässä tiilikatossa. Yhden ikkunan
pitsiverho näytti liikahtavan.
[…]
Vintin verho liikahti ihan varmasti. Verho liikahti minun takiani,
minulle. Vintillä ei käydä koskaan, edes talkkarilla ei ole sinne asiaa
koska siellä on pelkkää tomua, hämähäkinseittejä ja romuja kahdenistuttavia
pulpetteja. Kun koulu oli sotasairaala, meidänkin luokassa
moni kuoli tauteihin ja mätiviin haavoihin, kaameasti karjuen. Ne
huudot kaikuivat kukaties Ristikarilla edelleen, ja vain harvinaisen
herkkä hifimikrofoni kykenisi kaivamaan ne kuultavaksi.
Seuraavalla välitunnilla hiivimme kirjan kanssa
kierreportaikon syvään ikkunaholviin, työntymällä
sinne mahtui kaksi. Lasi oli kylmä, vaikka kohta oli
kesä. Sisäpihan kuiluun ei koskaan paistanut.
PIETARSAARI KIRJALLISUUDESSA 