Pia Heikkilän kirjoittamassa elämäkerrassa Anna Bondestamia on kutsuttu ”det röda Svenskfinlands röst”. Hänen äitinsä oli yksi monista Strengbergillä työskentelevistä ”tupakkaenkeleistä” ja isä oli peltiseppä. Koti oli poliittisesti valveutunut ja politiikka oli vahvasti mukana myös Annan elämässä. Kuilu-kirjassa kuvataan vuoden 1918 tapahtumia lapsen näkökulmasta. Romaani perustuu Anna Bondestamin lapsuuteen ja kertoo 10-vuotiaasta Rutista. Rut asuu Skatassa, työläisten kaupunginosassa ja on hyvin epätavallista että hän, työläislapsi menee oppikouluun. Mutta Rut jää oudoksi linnuksi sekä koulussa että sen ulkopuolella. Kotona Skatan lasten keskuudessa häntä pidetään omituisena ja koulussa hän kuuluu väärään yhteiskuntaluokkaan. lkopuolisuuden tunne on hänen osansa.
Anna Bondestam: Kuilu, 1967
Koulu oli mäellä ja muistutti keskiajan ritarilinnaa. Koulu
oli Rutille ollut oikeastaan kaupungin ainoa talo, josta
yleensä oli mihinkään ja jossa saattoi kuvitella tapahtuvan
salaperäisiä ja selittämättömiä asioita, ja niin se sitten
olikin saanut olla milloin mikin keskiaikainen linna,
jonka paksujen muurien takana tapahtui merkillisiä seikkailuja
ja esitettiin synkeän suurenmoisia draamoja.
[…]
Mutta noista kuvitteluista oli jo ainakin kaksi vuotta.
Syksyllä Rut oli itsekin aloittanut koulunkäynnin siinä
talossa, ja miltei saman tien sammui kaikki salaperäinen
hohde sen muurien vaiheilta, jotka muuten eivät olleet
kovinkaan paksut. Sisältä käsin huomasi myös, että
talossa oli suuret korkeat ikkunat ja niistä tulvi kovaa
kirkasta päivänvaloa, jossa mielikuvitus ei lainkaan pysty
toimimaan. […]
Mutta Rut ei ollut käynyt koulua kuin yhden lukukauden,
kun se jo kaikkineen muuttui vankityrmäksi. Eikä se vankityrmä
ollut edes synkeän romanttinen, se oli pelkästään
ikävä. Täysin nykyaikainen vankila sileine seinineen, joista
uhosi jäätävää välinpitämättömyyttä.
PIETARSAARI KIRJALLISUUDESSA 