Lars Sund on romaanissaan Kolme sisarta ja yksi kertoja palannut kotikaupunkiinsa Pietarsaareen. Kirja on vahva kuvaus pikkukaupungin elämästä ja siinä on selviä viittauksia toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Romaanissa on runsas henkilögalleria ja useita mieleenpainuvia kohtauksia joita on kuvattu huumorilla ja hellyydellä. Kertojan valinta on nokkela, ratavartija joka keskustelee variksen kanssa.
Näin kertoja voi pitää silmällä kaupunkia ja sen asukkaita.
Lars Sund: Kolme sisarta ja yksi kertoja, 2014
Minä, tämän kirjoittaja, olen nimeltäni… Pah, nimellä ei
ole väliä, ja saattaa olla viisainta, että pysyttelen kertojana
nimettömänä. Olen töissä ratavartijana eräässä
tasoristeyksessä, jossa on varoitusvalot ja puomit; sitä sanotaan
kaupungissa yleisesti Framin risteykseksi. Suomen
valtion rautateiden sisäisessä liikennepaikkarekisterissä
toimipaikkani on ”Koulukatu km. 529+184”. Täältä minä
kauko-ohjaan vaijereiden avulla puomeja myös 175 metriä
lännempänä olevassa tasoristeyksessä ”Taljasepänkatu
km. 529+359”. Siltä varalta, että joku ei sattuisi olemaan
perillä Valtion rautateiden nimistöstä, voin kertoa että
ensimmäinen luku ilmoittaa etäisyyden Helsingistä kilometreinä
ja toinen kertoo, kuinka kaukana lähimmistä
isosta ratapihasta taikka risteysasemasta toimipaikkani
sijaitsee metreissä mitattuna.
Kun on virassa Valtion rautateillä, täytyy pitää kiinni
järjestyksestä. Se oli yksi niistä asioista, joita minulle
teroitettiin heti aluksi, kun sain ensimmäisen työpaikkani
asemamiehenä Alholmissa.
Pääasiallinen tehtäväni on laskea puomit kummassakin
risteyksessä, kun juna menee ohi tai raiteella on muuta
liikennettä. Voisi luulla, että se on kohtalaisen yksinkertaista
työtä, mutta niin ei ole asian laita: koko tien levyisten
puomien käsittely on taito, joka vaatii tuntumaa ja kokemusta.
Puomit täytyy laskea sopivaa vauhtia, ei liian
nopeasti – se voi pahimmassa tapauksessa johtaa puomien
vahingoittumiseen – eikä liian hitaasti. Se taas edellyttää,
että kampea kierretään tasaisesti ympäri,
ja kun puomit ovat melkein vaakatasossa,
jarrutetaan pehmeästi tarpeettoman keinahtelun
estämiseksi, puomien on oltava
haarukoissaan suorassa niin, että asennossa
on vain aavistus ujoa niiausta.
PIETARSAARI KIRJALLISUUDESSA 